8.6.2010 14:29
Viisi Jamboreeta – viisi erilaista maailmaa.
Vuonna 1974 Partio-lehdessä oli ilmoitus tulevasta yhteispohjoismaisesta, Norjassa järjestettävästä Jamboreesta. Five fingers-One Hand-tunnus houkutteli minut mukaan ainoana kainuulaisena.
Historian lehti kääntyi, sillä Lillehammerissa tytöt olivat ensimmäisen kerran Jamboree-joukkueen jäseninä – tosin vain työläisinä. Mutta työ oli hauskaa ja oranssista anorakistamme tuli kovaa kauppatavaraa. Paras vaihtotarjous oli 5 telttaa!
Senior Scout Camp oli kotimme kaksi viikkoa. Ennen leiriä teimme tietä kuninkaalle (kuningas Olavi tuli avajaisiin) paahtavassa helteessä. Sitten koitti leirin kohokohta: valtava käsi muodostui laakson ruohikolle, meitä oli lähes 20.000 partiolaista kaikkialta maailmasta. Sykäh-dyttävä hetki. Aina, kun näytän käden kuvaa jollekulle, kuuluu kysymys: kauanko tuota harjoiteltiin? Vastaus: ei kertaakaan!
Leirin ajan toimin oppaana Maihaugenissa, ulkoilmamuseossa.
Lensimme Kalliovuorten juurelle heinäkuun alussa. Keltaisen koulubussi tuli tutuksi matkalla leirille. Jälleen historian siipien havinaa: Me tytöt olimme ensimmäisen kerran virallisesti leiri-joukkueen jäseniä. Kohtelu oli loistavaa. Monta tällaista maata ei tosin Kanadan Jamboreella vielä ollut.
Upea kokemus. Juuri ennen avajaisia rajuilma pyyhkäisi yli leirialueen, rakeet olivat peukalonpään kokoisia. Armeijan jättikuivurit auttoivat jälkitöissä. Päivisin helle oli kova, yli +40C, yöllä kylmää -4. Yhden yön vietin karhuvahdissa.
Päivät olivat täynnä mielenkiintoista toimintaa; eksoottisimpina koskenlasku sekä vaellus karhumailla. Kohokohtia oli Maailman suurin ulkoilmashow eli Calgary Stampede, rodeota, vankkurikisoja sekä loistava iltashow, jossa myös partiolaisten osuus.
Kansainvälinen ystävyys kukoisti ja Friendship-leikki lanseerattiin.
Matka jatkui perhevierailuun Tyynenmeren rannalle Vancouveriin, jonne palaan lähes vuosit-tain. Siellä on yksi koti. HH:n jälkeen vietimme viikon Kaliforniassa: San Francisco, Muir Woods, Yosemite ja Disneyland jättivät kaikki jälkensä.
Ikimuistoinen lento jouluaattona Singaporeen yhdessä Jamboreejoukkueen kanssa. Sieltä matkatoverini ja minä lensimme Alice Springsiin kiivetäksemme kivelle. Uluru eli Ayers Rock oli vaikuttava kokemus.
Uudenvuoden aattoa vietimme Jamboreen avajaisissa. Musiikkina Katso kenguru loikkaa teki-jänsä esittämänä. Yö Etelänristin alla ulkona.
Viisi päivää vierailimme Jamboreella, tapasimme tuttuja ja tuntemattomia. Suomalainen sauna ihmetytti ja ihastutti. Kahvi- ja päivälliskutsuja riitti… Tunnelma oli hieno. Melbournessa kokoontui Jamboreen jälkeen Partiopoikien maailmankonferenssi. Jälleen paljon tuttuja kasvoja. Pääsimme myös kokemaan Gang shown, joka on partiolaisten mukaansa tempaava musikaali.
Me oman tiemme kulkijat yhytimme joukkueen jälleen lentokoneessa Fijiltä Honoluluun.
Downunder oli Highup!
Sen Jamboreen muistan hollannikkaista, pannukakkukahviloista ja yöllisistä rekkajonoista. Huoltoajo oli sallittu vain öisin. Tätä Jamboreeta nimitin kummallisten kulkuneuvojen kaupungiksi, sillä niin monenlaisia kulkupelejä osallistujat käyttivät.
Se oli ilotulituksia, helteisiä päiviä tasankomaalla, purjehdus navakassa tuulessa Zuiderseellä. Suomi esittäytyi Neljä vuodenaikaa-teemalla. Vaihtomarkkinat kukoistivat; kannattaa kaivaa kaapeista kaikki sopiva vaihdettava. Suomi ja Väiski ovat kova sana.
Partioliikkeen 100-vuotisjuhla näytti nuorten voiman. 42000 partiolaisen kaupunki kohosi Hylands Parkiin. Ehtiköhän jokainen partiolainen tutustua upeaan puistoon, joka oli kuin toinen maailma kaiken partiohumun keskellä? Teehuoneessa maistui iltapäivätee perinteisin menoin. Värit ja äänet täyttivät päivän, upeasti rakennettu leirialue houkutteli tuhansia kävijöitä. Ajan kulun saattoi tarkistaa Big Benin kellosta, sellainen näkyi suoraan NHQ-telttaan.
Jamboreen jälkeen moni ystävä kysyi: Millaista oli? Tein töitä 10-12 tuntia päivässä, ”työpaikalle” oli muutaman kilometrin kävely ja matka maksoi noin 1000€. Loistava kokemus. Kentin herttua vieraili toimistossamme, prinssi William kulki ohi…
Päättäjäisissä, viiden tunnin sateen jälkeen (leirin ainoa) kuoriuduimme Telsun, joukkueen kuljetuspäällikön kanssa sadevarusteista ja kysyimme toisiltamme: mennäänkö vielä Ruotsiin? No joo, jos siellä on leirin vieressä kiva hotelli!
Ruotsiin olemme nyt molemmat menossa samoissa tehtävissä.
Vielä kirjoittamaton luku elämässäni…
Tule Sinäkin mukaamme. Jamboree on ainutkertainen kokemus vaikka sitten kuudetta kertaa! Kaikki on suurta ja kuitenkin oma vartio ja leirilippukunta tuovat turvallisuutta.
Jamboreevasemmalla, vi ses i Sverige!
Nanna Katavisto, Kajaanin Eränkävijät, Suomi-Weikot
Linkki: Ruotsin jamboreelle ilmoittaudutaan NYT!
Lisätietoja: Nanna Katavisto, NHQ-tiimi, 0400 - 428 919,
Väiski erottaa aina sinivalkoiset suomalaiset muista.